Eddy osaaaa

Minä olen opettanut emännän kävelemään tottelevaisesti.

Kun hän päästää minut irti taluttimesta, niin minä lähden jolkottelemaan ja haistelemaan ihanaa "postia" jota ystäväni ovat minulle jättäneet.

Kun minä katson taakseni ja pysähdyn, niin emäntäni huutaa "Odota Mammaa" ja minä odotan.

Hölkkään sitten edelleen, kun emäntä on saavuttanut minut. Jos emäntäni jää liian kauas minä oitis juoksen sivulle (vasen sivu jalan viereen) ja saan namin palkinnoksi. Sitten me taas jatkamme yhtä matkaa.

Minä myös aina pysähdyn suojatien eteen ja odotan emäntääni ja vasta sitten menemme yhdessä tien yli. Emäntä ruukaa silloin sanoa "Yli" ja jos ei voi mennä niin hän sanoo "Auto". Sillä tavalla emäntäni tietää milloin on turvallista ylittää minun kanssani valtateitä ja muita hurjastelupolkuja.

Kun tulemme pahoihin paikkoihin ja emäntäni haluaa olla kiinni taluttimessa että minä vien häntä turvallisesti eteen päin niin hän sanoo "Edi, talutin" ja minä tulen ja pujotan ihan itse pääni kaulanauhaan. Hän voi myös kauniisti sanoa minulle että "Edi, auta mammaa", jos on hosutilanne. Ja autanhan minä. Turha sitä on hosua, kun rauhallisestikin saadaan hyvä tulos.

Minusta on hauskaa, kun hän lopuksi sanoo:

Edi on hyyyvä poika.
Edi osaa!
Ottaako Edi namin?
Taitavaa!

Minä kehuisin mielelläni nyt vähän isäntääni, mutta en osaa väsyneenä hyvää suomea.
Meidän eläinlääkäri on muuten jumissa Rooman lentokentällä, kun on tämä tuhkatours aika.