Parasta laatuaikaa

Börjen mielestä tämä tyttö on melkein parasta mitä tänä vuonna on tapahtunut.
Siksi minunkin on laitettava tämä kuva teidän kaikkien lukijoiden iloksi.
Tämä tyttö tekee Börjen aina niiiiin iloiseksi.
Siksi minäkin olen iloinen, kun Börje tulee keikalta kotiin.

Rakas Joulupukki

Rakas rakas joulupukki

Olen ollut kiltti!

haluaisin niin joululahjaksi tonttulakin

- ja vähän maksamakkaraa.

Sunnuntaina messarissa 2012

Ne kehtasivat sanoa, että olen NORSU!

Onneksi Mikko A tiesi etten voi olla norsu, sillä niillä on pidempi kärsä ja ne ovat kieman kookkaampia vielä minuakin. Se tuomari mittasi minut! Olen taas kasvanut 2 senttiä edellisestä mittauksesta. Kasvan koko ajan?

Arvostelu oli taas super positiivinen:

Iso maskuliininen uros.

Hienot kallon mittasuhteet

Eksellentti turkki

Hyvät liikkeet

Ja mun legsit oli loistavat, mutta

moovit oli kehässä liian hitaat....ja turkin väri olisi saanut olla tummempi.

Sinistä pukkasi!

Anjan kanssa oli tosi kivaa ja ajelin ympäriinsä niillä rattailla. Rattaat on sitten tosi kätevä juttu. Ne kulkee hyvin myös luminietoksissa.
 Luulen, että Tapiolan  systeri oli vähän kade niistä, mutta sitten kaiken korvasi se, että hän sai varasertin ja sen sinisen ruusukkeen ja sen lapun, jonka Pike aina haluaa kehyksiin. (Mulla on ne tuolla jossain mapissa, kun niitä on entisajoilta sairaan monta). Pike joi vähän oluetta sen kunniaksi. Hän oli niin over the moon.

Pike totesi yhdelle silkki-ihmiselle ettei musta koskaan kyllä tule mitään.
 Hän luuli ettei me kuulla :D.
Kuultiin me, joten nyt ne on so long kaikki näyttelyt.
Päätös pitää tällä kertaa? Saas nähdä!

Klaukkalan sukulaisia oli kanssa kiva nähdä. Sillä Paulalla oli kaunis takki. Sellainen sopisi kyllä meillekin. Siis takki. Taas me oltiin kuin hiihtolenkille lähtijät. Onneksi Anja osaa aina pukeutua tilanteen mukaan. Se vähän pelasti mainetta. Kyllä mun emäntäkin saisi jo ostaa jonkun uuden koltun vähän pienempää kokoa.
se vaan hokee koko ajan ettei ole rahaa. Tämäkin reissu maksoi kaikkinensa yhteensä jotain satasen verran. Näyttelymatkat ovat kalliita!

Kakkia kanssa

Nonni, tossa sitä lunta on.
 Ihan pakkoko on taas aloittaa talviset huussikäynnit. Pyllistä siin nyh sitte kylmää lumivallia vasten ja yritä tehdä se sitten niin, että emäntä pääsee sinne valliin noukkimaan kakat pusiin. Se varmaan kerää niitä muistoksi tai harjoittelee ensi sienimetsällä oloa. Joka tapauksessa sillä on aina kauhea angsti, jos se lähtee kävelyttämään meitä ilman kakkapusseja.

Minä olen päättänyt kävellä vain autonrenkaan uraa pitkin. Täällä Lysitmäessä ei aurata ollenkaan viikonloppuisin eikä täällä maalla, keskellä eteläistä Espoota muuten, kukaan auramies välitä pääseekö emäntä ja Börje sunnuntaina Selloon töihin vai ei. Emäntä on jäänyt auton pohjasta jumiin jo kaksi eri kertaa tämän lumentulon aikana. Sen Pösöö ranskalaisauto on sellainen roikkumahasika-versio. Viime talvenakin oltiin jumissa tuolla Mankkaan koirapuistossa tosi pahasti. 4 raavasta komeaa ukkoa sitten työnsi meidät sieltä veke :).

Miten vihaiseksi perhe tulee, jos perustan tuonne TV-nurkkaan sisävessan? Börje siellä jo alustaa tilaa. Börtsi on sellainen salakakkija. Ainakin kolmen tunnin välein se haluaa tuottaa pienen pienen kakkipalleron. Pallero olkoon miten söpö ja siisti tahansa, mutta kakka mikä kakka, sanon minä.

ps. Odottakaa vaan kun minä lataan ja tulostan! Siinä on teille söpöä.
Herra J. Föhr vaadin vähemmän lumimyrskyjä Espooseen.

Jo on ilmoja pidellyt

Hellevi valitteli etten ole päivittänyt blogiani yli kuukauteen. No, niinhän siinä on käynyt, mutta se johtuu ihan tuosta Börjestä, joka on niin aktiivinen siellä SOmessa.

Se onkin sellainen mesta ihan kun suohon olisi joutunut. Siitä varmaan nimi some (Suo Mesta)

Minä menen tänään hammaskiven poistoon. Eläinlääkäri Laura löysi minulle ajan vaikka menossa on eläinlääkäripäivät ja kaikki sellainen hulina.

Minun pitää saada putsit hampaat tällä viikolla, etten vain riko doping-sääntöjä. Ensi viikolla ei voi, koska olen menossa koiranäyttelyyn 9.12. sunnuntaina Messukeskukseen. Silloin ei saa olla mitään dopinkia veressä.

Hampaistaan täytyy pitää huolta, koska muuten saa Pedigreen koirien tekohampaat ja ne näyttävät kamalilta. Olettehan nähneet mainoksen? Mieluummin hyvä hoito ja dentastix silloin tällöin niin kaikki on hyvin.

Kyllä ihmisetkin saavat mennä hammaslääkäriin: 
Oletko ajatellut sitä?

Virokaupan nakit

Moikka!

Tiedätkö mitä, emäntä ja isäntä ovat löytäneet sellaisen Baltiakaupan, jossa on maailman parhaita nakkeja ja vain parin euron hintaan.

Se kauppa on Kuitinmäessä, ihan siinä missä kauan aikaa sitten oli emännän työpaikka Olarin kirjastossa.

Nyt sitä kirjastoa ei enää ole,  vaan on se iso kirjasto Omenassa.

Nakit ovat ihania! Nämä nakit ovat niin täynnä kaikenlaisia sisäelimiä ja lihaa ja niissä ei ole jauhoja juuri ollenkaan niin,  että näiutä nakeista ei minun maha mene kuralle. Isäntä laitta niitä punajuurikeittoon! Nam sekin.

Näin toki Turun näyttelyssä pari kurioositin koiraa, joiden peffakarvat oli lenkitetty kumilenksulla peffasta ja tulostusreiästä poispäin, mutta minusta se kyllä on sellaista jorkkihommaa.
Siihen en oikein taivu.
Mieluiten syön sitten näitä Vironakkeja :D
-- ja jätän kumirenksut muille.

Upea arvostelu EI edes SAta

Tässäpä aivan loistava arvostelu Turun oktober kv näyttelystä, jossa tulin toki kaikkien urosten kolmoseksi.

Tuomarina oli Eeva Rautala. Hänestä pidin paljon vaikka hän mittasikin minut ja huomasi, että minulla on hammaskiveä. Emäntää hävettää, kun sillä ei vielä ole rahaa viedä minua hammaslääkärille Lauran luo. Emäntä on kuulema jotain jota kutsutaan kirjaimilla PA?

No siis tässä arvostelu sanasta sanaan :D

" Melko kokas uros
hyvä maskuliininen pää
hyvät korvat
hyvä ilme
hieman turhan runsas kuonokarvoitus.
Hyvä rintakehä
selkälinja saisi ehkä olla vähän suorempi
häntä kiertyy liikaa selän päälle.
Karvan laatu erittäin hyvä
karva itse OK.
Eritt. hyvät takaliikkeet
etuaskel saisi olla pidempi.
Hyvä luonne."

AVO ERI AVK 1. Rodunomainen lähestyttäessä.

Tiistai

Ihan tavallinen tiistai. Aamulla satoi. Aamiaiseksi oli nappuloita ja kaurapuuroa. Emäntä joi kahvia. Kirkasvalolamppu lienee päällä. Emäntä syö unilääkettä iltaisin. Aamulla sen hengitys haisee pahalta.

Minä pidän emännän tyynystä. Se on uusi. Välillä minut tönitään pois tieltä, mutta kyllä me siihen naamakkain mahdutaan, kunhan emäntä ei kuorsaa liikaa.

Emäntäni on surullinen Prinssi eroaa. Siksi se meinaa valvoa kaiket yöt ja ratkoo vain ristikoita. Oikein monta ristikkoa sellaisesta ristikkolehdestä.

Sunnuntaina mennään Turun October näyttelyyn. Sinne tulee ainakin 11 silkkiä. Isäntä lähtee tällä kertaa myös mukaan. Nyt meitä on sitten minä, Elviira, Pike, isäntä ja autokuskina on jälleen emäntä.

Pitää olla kehässä jo 10.30. Täytyy lähteä kauhean aikaisin.

Seuraavaksi Turkuun!

Ja sitten me mennäänkin jo kohta Turkuun.

Siellä on kuulema myös koiranäyttely, vaikka Börje väittää että siellä on vain kirjamessuja.

Tuuloksesta tuloksena - nada

Tuomarina oli Pirjo Hjelm. Tykkäsin hänestä kovasti!

Arvostelu oli fantastinen. Olen niin iloinen emännän puolesta vaikka sitä viimeistä serttiä ei nyt vieläkään saatu!

"Vankka ryhdikäs uros, jolla pitkä urosmainen pää. Hyvä purenta.
Hyvän asentoiset, hieman kookkaat korvat. Erittäin kaunis pitkä kaula, hyvä ylälinja. Hyvin kehittynyt runko.
Hyvä takaosa. Kantaa häntänsä tiukasti kippuralla.
Kaunis erittäin hyvin hoidettu turkki."

(kuva ladataan myöhemmin)

Ja taas sitä mennään

On tämä syksy yhtä peseytymistä ja laittautumista.

Lauantaina olen jälleen lähdössä Anjan ja Piken kanssa Tuulokseen koiranäyttelyyn.

Luin just äsken Curiosityläisten ihanasta retkestä Ahvenanmaalle ja olin niin kateellinen että...

Minusta Eckerön kilpailut ovat hauskimmat missä olen koskaan ollut. Haluaisin sinne uudestaan, mutta kun meidän perheen ulkomaan matkat osuvat aina samaan viikonloppuun kisan kanssa. Tänäkin vuonna joutui emäntä perumaan mökkivarauksemme. Toinen vuosi peräkkäin :(

Ensi vuonnakin perhe menee viikoksi Tanskaan tai sitten Margarita Vidinovskan luo Bulgariaan.

Äsken emäntäni ilmoitti, että minä ja siskoni menemme Voittaja 2012 näyttelyyn 9. joulukuuta. Se on Helsingissä. Mistä se keksii näitä?

Börje muuten lähtee turistikoirana mukaan Tuulokseen. Me otetaan sen rattaat mukaan ja Anja on luvannut hoitaa sitä. 

Tiku ja Taku lähtevät jo torstaina kalaan ja tulevat Tuulospäivän aamulla kotiin. Eivät ehkä ole priimakunnossa? Niin, tai se taitaa riippua kalalajista. Illaksi he aikovat mennä Oktoberfest hulinoihin Geehen.

Olen surullinen.

Olen surullinen!
Kasvattajani Pike sanoi potkaisevani minua, kun seuraavan kerran näkee minut. Pelottaa!
Mitä minä olen tehnyt sellaista, että hän ei enää pidä minusta. Johtuuko kaikki siitä, että olen virallisesti näkövammainen ns. keltainen koira? Vai johtuuko se siitä, että olen pentueen ainut, joka ei ole vielä Suomen muotovalio? Olenko mätämuna?

Emäntäni arvelee, että kaikki johtuu kyllä siitä, että hän sanoi muutamia totuuksia viime kerralla Porvoon näyttelyssä ja että mukana oli ihana Anja, joka osti minulle ja Börjelle kalliit koirarattaat.

Ovat muuten tosi hieno juttu. me menimme niissä Laura-eläinlääkärille eilen sateessa ja viimassa. Lauran vastaanotolla olimme ihan kuivia ja puhtaita ja Laura-eläinlääkäri kehui meitä kovasti. Olimme siellä rokotettavana ja samalla Laura-eläinlääkäri vielä tarkisti olisiko korvassani sittenkin tulehdus.
Vaan ei ollut kuin pientä punoitusta ihan ihan vähän. Mutta, koska inisen kun siihen halutaan koskea, niin sain nyt kuitenkin korvatippoja ja särkylääkkeen. Särkylääkettä otan jos tulee tarve. Se on ihan varoiksi.

Olen surullinen!
Korvatipasta en tykkää, mutta kieltämättä se helpottaa oloa. Ehkä minunkaan korvakarvoja ei pidä kauheasti nyppiä kerrallaan. Ihan muutama haiven päivässä vaan. Laura-eläinlääkäri arveli, että kova tuuli ärsyttää minun isoja pystykorvia. Kun en näe, niin ne ovat aina terhakkaasti pystyssä vastatuuleen. Hän sanoi, etten nyt enää menisi saareen.

Olen surullinen!
Olisin niiin halunnut ensi viikonloppuna saareen sulkemaan ikkunaluukkuja ja viimeistö kertaa nauttimaan iltatulesta ja yömustasta ja tähdistä taivaalla, vaikken niitä näekään, mutta kuulkaa minä muistan ne kyllä. lokit ovat jo lähteneet, hanhia ehkä vielä siellä on.

Parkkihalli näyttely

Siis seuraavaksi olen matkalla nauttimaan parkkihallitunnelmasta. Auton nokka vie kohti Tuulosta.
Nähdään siellä.

Lupaamani arvostelu

Good head and good mouth.
Very nice neck and topline.
Good body proportions & angulations.
Nice texture of coat and nice colors.
Moves well.

Tuomari : Sonia Pagani Porvoo.

Inhosi kippura häntääni, jota hän oikoi ja tiputteli monta kertaa.
Tuomarin ilme paljasti paljon mielipiteitä muidenkin rotujen arvostelussa.
Yhdenkin rodun kohdalla pahasti selästä värivirheellinen koira sai sertin.

Porvoossa

Emäntä on sössinyt jonnekin mun arvostelun Porvoosta, mutta olin kunniakkaasti kolmonen.
Ihan Sa.n arvoinen. Emännällä oli mukanaan Pike ja Rasmuksen Anja ja meillä oli ihan vietävän kivaa kun Roosan Paulakin ehti vihdoin joukkoomme. Pike oli jo kovin hermostunut yhdessä vaiheessa, että jos Roosa unohtuu kehästä. Nyt meitä oli vain 9 koiraa. Olisin kyllä halunnut voittaa, mutta esiintyminen takkusi jälleen. Mikähän vika minussa on kun silleen rupean pompahtelemaan.

Tuulokseen kun menen niin on Anjan vuoro esittää minut. Tuulokseen tulee mukaan myös Elviira. Roosa ja Cherie eivät tule kun Paula lähtee etelään golfaamaan.

Ostettiin muuten Börjelle koirarattaat


Laitamme kärrystä kuvia jahka ehdimme siihen pisteeseen.

Körpäkkääkö?

Isäntäni mun
on oiva kalamies
se ahvenensa tuntee
ja hauen nappailee.

Siitä pataruokaa laittaa,
körpäkkää lautaselle
ja jakaa aina kaiken
6 annokseen.

2 menee ihmisille
2 aina koirille
ja kaksi vikaa,  pikkuista
kökkärettä kissoille.


Nyt on sitten syöty sitä kallaa kalloo fisua, fisk, kalaa ,fish.

Milloin on paneloitua ja milloin on vain voita,
 eihän sitä tiedä,.
 resepteistä noista.
 Voita on paljon ja kermaa vielä enemmän.
Koiran nappulatkin ovat latkittavan maukkaita.
Ihan on pitänyt lautanen nuolla ja melkein reunatkin syödä.

Suppilovahveroita on löydetty tosi monta korillista.
Risut vain tuppaavat häiritsemään sienestystäni.
Muutoin metsässä on kivaa, kun on paljon erilaisia hajuja.
Ja sammal on niin pehmeä pissata.

Karkuteillä - runo

Minä lähden,
sinä jäät.

Lähden karkuteille
etsin miehen elämää..

En voi enempää
mä
sulle tunnustaa,
kuin että on,
ihana tuo haju
narttunuorikon.

Oon ihan rakastunut ja
siks'
ahh niin onneton.

Siis ovi auki!
Täältä tullaan!

Juoksen ylämäkeen
kilometrin yks ja kaks
siis ala tulla
pane paremmaks.

Suukon saat ja
selkään haluan
jos sais kerran reissullansa.

Vaan kuinkas sitten kävikään?
En isännältä päässytkään.
Kiinni jouduin,
 kotiin vietiin
siinä sitten ihmeteltiin.

Kuinkas tässä näin nyt kävi
Isän elämää ei mulle suoda
tuo harmin paikka
kas se onkin,
narttukullan luona.
                                                         Eddy Edwards

Filippiinit

Hei

Minulla on vierailta Filippiineiltä. Heidän nimensä on Mariel ja Martin. he ovat kirjastonhoitajia ja kovin nuoria. heidän kanssa on kiva leikkiä. Tosin on kurjaa etten saa mennä nukkumaan Martinin sänkyyn vaan emäntä laittaa aina oven kiinni.

Tänään mennäään kauppatorille katsomaan milalista helsingin torilla on . En taida ottaa Börjeä mukaan, koska kaikki tuntee hänet ja meidän kulku keskeytyy koko ajan. Jätän Börjen isännän kanssa leipomaan meille pullaa.

Filippiineillä eivät koirat saa asua sisällä taloissa, koska ne ovat likaisia. Siispä on ihanaa voida asua Suomessa.

Näyttelyihin :)

Terkut Paulalle ja hauvoille Klaukkalaan.
Kiitos kun soititte emännälle.
Nyt pääsen taas näyttelyihin haistelemaan tuttuja.

Emäntä ilmoitti minut elokuun erkkariin ja Porvooseen syyskuussa.

Tuleekohan tästä kivaa?

Mun turkki on aika kuiva ja kiilloton.
Nyt alkaa varmaan harjaussessiot kiillon saamiseksi.
Nähdään!

Dogglesittomia päiviä

Hei

Tämä on aika hassua, että on varsin kuumia päiviä, mutta pilvistä. Ei ole tarvinnut laittaa aurinkolaseja (doggles) kuonolle. Olen ollut aika laiskana, mutta se kyllä johtuu osin siitä, että Börje on aika hosulias. varsinkin sen jälkeen kun tultiin Virroilta, niin on se poika ollut aika polleana.

Siellä Virroilla oli mielenkiintoista. Olin ainoa ei maltalainen siellä. Tosin sopeuduin aika hyvin sinne, kun olen melkein saman kokoinen nuorukainen. Hajuaistini  mukaan läsnä oli paljon nuoria narttuja.

Siellä oli sellainen trimmausnäytös, mutta onneksi ei minua trimmattu. Trimmattiin melkein klaniksi yksi sellainen Vili-herra. Että siitä tuli laiha ja kapea sekä vaaleanpunainen. Nyt emäntä osaa pari uutta maltankoiran kampausta. Kohta Börje on enemmän puudeli kuin koira. Onneksi silkkiterrieri on aina silkkiterrierin näköinen. Muuten, näkisittepä Mortin, jorkkikaverini, kesäkuosissa. Siinäpä vasta hymyilyttävä tapaus..

Siellä juteltiin myös PRA asiaa ja se oli paljon avoimemmin keskusteltavissa kuin silkkipiireissä. Samoin minusta sellainen peruskateus puuttui. Kaikki olivat avoimen iloisia, että ovat ilmoittautuneet samaan kehään samoihin luokkiin ja toisen voitosta iloittiin avoimesti. Täällä myös toteutuu se kannustus ja aplodit, joita ei silkkikehän ympärillä juurikaan nähdä. Sitä olen emäntäni kanssa kaivannut.

No, nyt tuli taas saaranusta ja valitusta. Anteeksi.

Sisäkuva tuvasta. Siinä olen minä, jos et tajua.

Loppuun totean, että salaisella kummitädilläni on yksi kesän kauneimmista turkoosin värisistä leningeistä,
 mitä olen ikuna nähnyt. Kaulaukon brodeeraus on ihana.
Ravintolapäällikkö/Pink Lady on ikoninmaalauskurssilla ja sain nähdä hänen kohta valmistuvan ikoninsa kuvan  kummitädin puhelimesta. Olen aivan häikäistynyt hänen taidoistaan. Ihana ihminen. Tykkään Pinkistä.

Meidän terassilla oli... varoitan KUVA on PAHA!

 

Huomasithan emännän naamakirjasta mitä kivaa joulupukki toi eilen aamulla meidän patiolle. Aivan! Sinne oli tapettu ihana rusakko. Se oli niin hyvän tuoksuinen ja kaunis paisti. Vähän oli yön ukonilma sitä kastellut, mutta se tuoksu, ahh!

Olimme Börjen kanssa tietoisia jahdin käynnistä. Haukuimme läpi yön ja emäntä veikin meidät pissa-kakka-metsään-äkkiä-nyt yökävelylle yöpaidassa klo 00.35. Mutta hän ei katsokaas ollenkaan ymmärtänyt mistä kaikesta oli kyse.

Aamulla emäntää sitten odotti paisti portailla. yleensä hän saa Tompan pikkupaisteja, kun Tomppa yrittää hyvittää karkailujaan. Nt oli sitten isompi ja parempi kuin Börjen pari viikkoa sitten saama rusakon takajalka.

Emäntä muuten miettii ilmoittaisiko minut vielä jonnekin koiranäyttelyyn. Piken kanssa juteltiin, että olisiko Porvoo kiva piknik-paikka. Katsotaan miten ilmoittautumiset ovat umpeutuneet.

terveisiä Ikonostaasin aloittajalle Valamoon ja salaiselle kummitädille sinne Muikkulaan. Niin ja tietysti Kuubattarelle. Haleja myös Ellille Dalsbrukin saaristoon.
Luuv yuu

Karjaan KV 7.7.2012

ja siellä Karjaalla sitten satoi. Eikä ollut hiekkakenttä vaan nurmikko. Se märkä nurmikko vaan inhoittaa minua. Ei siis sertin serttiä sieltä. Mutta olin erittäin hyvä EH!
Avoimen luokan ykkönen!

Isäntä esitti minut hienosti vaikka päätinkin loikkia , kun se oli niiiiiin märkää ja satoi.

Tuomari Seamus Oates irlannista kai  kuitenkin tykkäsi taas minusta:

"Kaunis pää.  leveä komea kallo. Hyvin sijoittuneet korvat. Tummat silmät. Tasapurenta (joo tää ei oo hyvä). Hyvät hampaat. Kaulan pituus hyvä. Syvä rinta. Hienot kylkikaaret. Hyvä topline. Hyvin hallittu käytös. Tänään ei kuitenkaan liikkunut edestä hyvin. Luonne on terrierin"

"I'm So sorry".

Kokonaisuudessa, siis kaikkien urosten kesken,  tulin neloseksi ;)minusta ei paha, aika praa. Muut koirat olivat mun isän kennelistä. Suku rulaa satoi tai paistoi!

(ensi vuonna taas seamusin luokse.)

Tavallinen heinäkuun päivä

Ei sada eikä paista. Isäntäni yritti mennä Prinssin motarilla töihin, mutta oli sitten onnistunut tyhjentämään akun. Eilenkään ei päässyt sillä motskarilla, kun ei saanut visiiriä auki. Sitä edellisenä päivänä ei moottoripyörä saappaat menneet jalkaan ja sitä edellisenä... no kohta Prinssi tulee hakemaan hoidossa olleen pyöränsä takaisin kotiin.
Eilen lueskelimme postilaatikkoon tupsahtanutta silkki-lehteä. Jo on hienon näköinen. Mutta mikä kesän lukupaketti se oli? Täynnä Curiosityä, hallitus, kilpailutuloksia, joista 90 % Curiosityä, valokuvissa Curiosityä, vuosikokouksen pöytäkirja (varmaan emännän huonovointisuuden perussyy) ja sitten artikkeli PRA esiintymistä, josta saan sen käsityksen, että minä olen nyt vain tällainen sattuma. Näitähän nyt tulee tai sitten ei. Silmasairautta kantavat vanhemmat ovat terveitä koiria, siinä sanotaan.

 Luemme emännän kanssa sen artikkelin vielä tarkasti uudelleen, kunhan emännän kiehumispiste alenee.
Hän jo päätti erota yhdistyksestä, mutta harkitsee vielä muutaman yön, sillä samalla käy niin, että yhteys moneen muuhun kivaan silkki-ihmiseen menee varmasti katki.

Kaiken huipuksi menemme Karjaan koiranäyttelyyn, jossa on 8 silkkiä, ja jossa varmaan tulee lisää pahaa mieltä. Onneksi Rasmuksen Anja selväjärkisenä ihmisenä lähtee kesäretki-fiiliksellä mukaan ja meillä on varmasti pikinik-kivaa. Börje menee siksi ajaksi Lukupuroon hoitoon.

Minkä ihmeen takia siellä koiranäyttelyssä on juostava? No siksi, kun salaisessa sydämen sopukassa emäntäni tykkää nähdä minut kehässä komeana. Tuomarit ei vaan ymmärrä minun upeutta!
Perheelleni ja salaiselle kummitädille näyttäydyn aina komeana.
Olenhan toki BRA.

Haluan keltaisen huivin!

Tämän postauksen tiedot ovat sivulta www.gulahunden.se

Näkimissäni olevan vikani vuoksi haluan keltaisen huivin kaulaan ja rusetin taluttimeeni.

Jotkut koirat tarvitsevat tilaa

Jos näet koiran millä on keltainen nauha, keltainen rusetti, keltainen huivi tai jotain keltaista hihnassa, valjaissa tai kaulapannassa anna sille koiralle tilaa. Älä mene kohti sitä koiraa tai sen emäntää tai isäntää. He ovat näyttäneet keltaisella merkillä, että koira ei voi olla lähellä muita koiria. Mikä on liian lähellä, se vain tietää koiran emäntä ja isäntä.


On monia eri syitä, miksi koira tarvitsee vähän enemmän tilaa, joten osoita kunnioitusta, anna heille tilaa tai anna heille aikaa liikkua pois.



Keltainen merkki koiralla tarkoittaa lyhyesti: koirani tarvitsee hieman enemmän tilaa kuin toiset.

Kiitos!

Kaikki emännät ja isännät keltaisille koirille kiittä avusta.

Juhannusko tulossa - ei kai?

Nonni se oli loma sitten siinnä. Tultiin takasten kaupunkiin. Emäntä oli unohtanut mun dogglesit tänne, joten parit aurinkorantapäivät meni vesi silmistä valuen ja illalla päänsäryssä. Ihme hyypiö tuokin emäntä, kun unohtelee asioita. Se kirjottaa nykyään tärkeimmät asiat kynällä käteen listaksi.

Prinssi kävi äsken kylässä. Hapan oli. Se on aina äidilleen hapan. Mutta ehkä se johtuu siitä että kun käy lapsuuden kodissaan niin ei tartte näytellä - voi siis olla niin myrtsi kuin haluaa. Emäntä on vaan niin raskassydäminen noiden vierailujen jälkeen. Taidan antaa superhellyyttä ja vähän maksamakkaraa sille. Antaisinkohan ihan sitä Kastenin parasta?

Börje leikkii Jack Sparrowia. Se on ainakin hius ja meikkityyliltään selvä merirosvo. Tuolla pihalla sitä ei saa kuriin millään vaan se kaivaa niitä kuoppiaan sinne Kiinaan asti. Minusta on tosi hyvä, että sillä on enää viikko lomaa ja sitten sen duunit alkaa taas Sellossa.

vielä on kesä jäljellä

minä olin koiranäyttelyssä järvenpäässä ja sain keltaisen nauhan koska askel oli lyhyt ja minulla oli tasapurenta. EI muuten ollut enää himassa :). Oli kiva saada tavata Jenna ja Joni ja niiden hauva. Nemistä on tullut äiti ja sillä on kaksi ihanaa pentua.
Pikellä oli mukana Iitu joka sai kanssa keltaisen nauhan kun sen turkki on mukamas pumpulinen. Elix sisko oli myös mukana ja se pärjäsi parhaiten sai arvosteluksi erittäin hyvän. Se onkin hieno koira. Turkki vaan oli karhea ei muuta. Raisa otti kuvia mutta saanähdäilloin se antaa ne mun blogiin.

I can feel you - I have Doggles!

She bought me Doggles! 


Rakastan salaista kummitätiäni Nokialta!
Suurkiitos lahjasta! 


Rakastan uusia aurinkolasejani! 
Minulla oli niin kivaa pihalla tänään,
etten meinannut lähteä sisään syömään,
vaikka ruoaksi oli luvassa grillibroilerin rintafilettä.


Nyt vaan saareen nauttimaan merimaisemasta!

Kävin kylpyhuone SPAssa

Emäntäni laittoi minulle SPA-päivän. Tykkään kyllä olla suihkussa, mutta siitä vauvan vaaleanpunaisesta ammeesta, jossa Börje polskuttaa, niin siitä en ole tykännyt.

Nyt emäntäni hoksani miksi en siitä ole pitänyt. On aika kurjaa seistä tyhjässä ammeessa sokeana ja tuntea miten suihku suihkuttaa vettä ammeeseen ja veden pinta nousee pitkin sääriä.Se on aika pelottava tunne! Samoin on ollut ikävä juttu saada yhtäkkiä suihku niskaan, kun seisoo kuivassa altaassa.

Emännällä onkin nyt SPA-tekniikka :)
Ihanan tuoksuista shampoota laimennetaan ammeen pohjalle. Sitten ammeeseen lasketaan ihan vähän lämmintä vettä ja saan astua sinne jalkoja myöten. Sen jälkeen emäntä laittaa suihkun lorisemaan ja ammentaa kipolla vettä pitkin selkää ja juttelee kivoja.
Onneksi se ei osaa laulaa.. Pike aina laulaa iskelmiä.

Emäntä on oppinut eläinlääkäriltä myös hieromista ja hieroo minua. Sillä tavalla minun kaikki miehekkäät muskelini pysyvät vetreinä ja uusia urheiluvammoja ei pääse syntymään. Hän hieroo varsinkin silloin, kun laittaa minulle kipolla hoitoainetta. Se on sellaista australialaista pitkän turkin hoitoainetta, joka tuoksuu manteliöljylle. Kiva, että hän löysi sitä kaupasta.

SPA-kulttuuriin, myös koirien, kuuluu lekottelu. Lekottelin sitten takkahuoneessa isännän vanhaan kylpytakkiin kietoutuneena. Vain nenän nypykkä oli näkyvissä. Kun olin tarpeeksi lämmennyt ja kuivahtanut hieman  aloitettiin turkin föönaus ja siistiminen. Kyllä oli rento fiilis! Kuivaimessa on sellainen lämmönsäädin että voi puhaltaa myös tavallista huoneilmaa. Se oli aika mukavaa - kivempaa kuin liian kuuma.

Aion nauttia SPA.sta toisenkin kerran. Se kestää vain 2 tuntia ja on minulle ihan ilmaista.

Kumma lattia

Tässä talossa tapahtuu kummia.

Vähitellen huonekalut siirtyvät pois paikoiltaan, jotta voin törmäillä niihin ja tyhjään tilaan tulee sellaista oudon tuntuista pintaa, jolla tassut eivät luista eikä kynnet rapise.

Se lattia on hajuton ja mauton. Sitten kun se on laitettu siihen tyhjän parketin päälle niin ne kaikki huonekalut menevät itsestään vanhoille paikoilleen. Omituista!

Se tosin on hauskaa, että isäntä on koko ajan kotona ja päästää meidät puutarhaan juoksemaan omenapuun ympäri. Börje tykkää ajaa minua takaa. En törmäile yhtään siellä ulkona puutarhassa. olen aika hyvä!

Eilen Börje oli emänän kanssa ulkoilemassa Sellon kirjaston edessä. Siinä möi yksi täti kukkia. Sellaisia orvokkiamppeleita oli siinä maassa ja arvatkaa mitä.......joo----  Börje nosti jalkaa suoraan yhteen amppeliruukkuun ja emännän oli pakko ostaa se kotiin. Aika kallis pissa!

Nyt se amppeli haisee tuolla ulko-oven edessä ulkosalla. Ei mikään pähee orvokin tuoksu.

B-juttu ei parasta A-luokkaa.

Palmusunnuntai

Aivan iihana päivä. Lepään ja nautin perheen seurasta.
Börje on tullut takaisin työreissusta ja yrittää välttää emännän pyrkimyksiä laittaa hänet ammeeseen pestäväksi.

Minulla on ollut tosi kivaa isännän kanssa, kun on saatu olla ihan kahdestaan.
Eilen illalla me istuttiin kahdestaan takkahuoneessa ja katsottiin ja kuunneltiin kun Eva Wahlströmistä tuli Euroopan mestari ammattinyrkkeilyssä. Siinä sitten on kuulema kaunis nainen.

Eilen illalla juhlittiin myös Åboa Geessä. Me ei nyt jaksettu mennä sinne, kun isäntä ja emäntä on jo aiemmin, ennen niiden matkaa, olleet illallisella herrskapin kanssa. Silloin oltiin juhlamielellä ja nyt oli sitten muiden vuoro.

Olisi kyllä ollut kiva nähdä oliko Ellin emäntä ruskettunut ja levännyt tarpeeksi :D. Kohta voidaan juhlia hänen valmistumistaan. Gradu on pilkkuja vaille valmis! Mitähän antaisin valmistujaislahjaksi?

Hei Elli, oliko sulla kivaa Kaitaalla hoidossa? Millaset ulkoilumaastoto siellä on? Onko koirapuistoa?

Ajatusteni vartijat (anon.)

Ihminen tarvitsee koiran,

joka on kuin ihmisen mieli,

joka ymmärtää sanoitta,

joka lukee ajatukset,

joka on kotona eikä karkaa.

Koira tarvitsee ihmisen,

jolla on vähän koiran mieli,

joka ymmärtää sanoitta,

joka lukee ajatukset,

joka on kotona eikä karkaa.

Sinäkin tarvitset koiran

tervehtiäksesi tuttusi

tunnin eron jälkeen

kuin olisitte kumpikin

valovuoden myöhässä

kierrettyänne maailman.

Tarvitset sinäkin koiran,

joka tuhansia vuosia 

on ollut ihmisen lähellä

muuttunut itsekin moneksi,

nähnyt ihmisen viat

luikkimatta silti tiehensä.

Mihin minä koiriani tarvitsen?

En vartioimaan rikkauksia

en pelottelemaan rosvoja

vaan paimentamaan ajatuksiani,

jotka nukkuvat koiranunta

ahomansikkaisella niityllä.

Sokkona vaan :)

Emäntäni on tyhjentänyt taas kameransa ja laitan nyt tähään taas muutaman otoksen elämästäni.
Olen muuten saanut kivan aktivointilelun. Se on sen kuuluisan Nina Ottossonin puulelu. Sellaisten puupalikoiden sisään piilotetaan namimaksapallero ja sitten puupalikat laitetaan puulustan koloihin pystyyn ja minun pitää ihan sokkona löytää namipala(t).

Minusta tuo Börje on aika ....
Noi poronsarvet antoi salainen kummitäti,
mutta B luulee että ne on poronsiivet!
Se laitto ne selkään eikä otsalle!

Börje ei tajua siitä lelusta yhtään mitään ja siksi se onkin niin kivaa, kun tämä on isäntäni ja minun ja Alfredin ihan oma myöhäisillan juttu. Takkahuoneessa sillä leikitään sitten, kun muut jo menee tutimaan. Isäntä muuten leipoo meille maailman hyvimmät maksanamit Rakkaat Haukut-Empun ohjeen mukaan.

Äidin onnea! Cherie-sisko imettää.

Toi Vatsapysty-Paavo on ainoa uros!
Tyttövauvat on aika södejä.
Näitä voi ostaa Klaukkalasta :)

Minä lokakuussa 2012
Silloin ei vielä kukaan tiennyt
mitä näen ja mitä en.

Minä tänään ja en muuten ole ruskea! Emäntä ei osaa kuvata!
Noi lelut on minun ja kissojen keräämiä aarteita.
Isäntä ei niistä oikein innostunut.

Tomppa ja Börje bailaa YleX soi!

Broileri

Broileria --ahh. Tänään on muuten harmaa päivä, mutta grillatun broilerin rintapala pelastaa kaiken.

Ei ole oikein mikään himoulkoilusää ja perhekin on päättänyt siivota kämpän ja meidät nelijalkaiset. Alfred ja Tomppa ovat sitä mieltä että maaliskuussa kollikissan (leikattu toki) on saatava olla vähän räytyneen näköinen sillä kaikki aika menee ikkunalaudalla lintuja tiiraillen ja naukuen ja välillä karjuen.

Ne pöhköt eivät tajua, että ei niitä lintuja kannata tiirata. On paljon hienompaa vahtia sauvakävelijöitä ja haukkua niitä parisängyllä seisten. Tänne on muuttanut tuohon parin kilometrin päähän noin 9 kerrostalollista uusia ihmisiä, jotka kävelevät tämän meidän talon ohi ja jotkut voivat pyörähtää pihassammekin ellen pidä hurjasti vahtia.

Katsos ei vahtimiseen silmiä tarvita!

Jaha minun vuoroni astua trimmauspöydälle.
Pitäisi vähän korvakarvoja nyppiä, että kuulee pvielä paremmin.
Börjen takkuiset kintut on nyt selvitetty.

Mukavaa viikonlopun jatkoa.

 PS.Olen muuten hämmästynyt siitä, että  eläinlääkärillä ei ole mitään velvoitetta pitää suutaan kiinni muiden potilaiden taudeista tai tilasta. Olen varsin loukkaantunut  siitä, että minun silmistäni on keskusteltu sellaisen silkkiasiakkaan kanssa, jolle asia ei kuulu yhtään. Ja, tämä asiakas katsoi parhaaksi kertoa että hän ja  lääkäri eivät oikein  tiedä miten  minua on hoidettu, niin että olen näin nuorena sokeutunut.

Taidan sanoutua irti silkkiterrieripiireistä kokonaan.

Onnistunutta yninää

Minä sitten olen hyvä! 
Olen kehitttänyt tässä kuluneen viikon ajan sellaista myötätuntoa herättävää yninää. 
Hyvä vedättää nyt kun nämä tietävät, että olen sokea :)


Kun ynisen esim. ulko-oven edessä niin heti nämä ihmiset ryntäävät sängystä tai keittiöstä kysymään mikä on hätänä. Ja jos oikein ynisen ja vähän haukahdan vienosti, ne lähtee heti lenkille kanssani.


Sitten voin ynistä esim. oven raossa ja heti emäntä tulee kysymään että enkö pääse ja avaa oven (vaikka en minä oikeasti siihen huoneeseen halunnut, kunhan ynisin) emäntä on oikein halujeni vanki. Jee.


Portaat ne vasta ovatkin hyvä paikka ynistä. Silloin voi jopa saada molemmat ihmiset apuun ja paljon kehuja, kun olen itse selvittänyt ne portaat.


Voin myös vähän haukahtaa, että ei oo kivaa ruokaa. Tahdon jotain muuta ja heti isäntä rupeaa kyselemään jääkaapin sisältöä läpikäyden josko tämä tai tuo olisi kivempaa purtavaa. Saan aika hyviä muonia nykyään. Lautasella on ollut aika gurmettia nyt viikon verran.


Ortopedi-Sam sanoi, että olen maailman paras koira hakemaan myötätuntoa ja laiskistumaan. Emännän olisi heti lopetettava tuo paapominen. Ei minulla ole hätää. (no ei olekaan, mutta tämä on kivaa)
O-S  leikkasi minun kyntenikin noin vain naps naps ja sanoi, että emäntä on kehittänyt myötätuntokierteen ja ei saa siksi noita kynsiä leikattua. Pahus sentään, Orotpedi-Sam näki heti lävitseni!


Polveni todettiin parantuneeksi ja enempiä toimenpiteitä ei tarvita. En siis voi linkuttamalla ja ynisemällä saada enää enempää kantoapua tai oikein kylmällä lyhyempää tulostuslenkkiä. Enkä tapaa enää Ortopedi-Samia. Minä sitten tykkään hänestä. Hän on Tiffanyn henkilääkäri ja viisas mies! Minun lemppari-lääkäri heti Laura-lääkärin jälkeen.


Siitä erikoissilmälääkäristäni Aijasta en nyt oikein tiedä tykkäänkö, koska nyt kun olimme siellä vastaanotolla silmiin vähän sattui ja ne rupesivat vuotamaan. Se varmaan johtui niistä uusista tipoista, jotka menivät myös kurkkuun. Seuraavan kerran tapaan hänet vasta ensi elokuussa puolivuotistarkastuksessa. Mikä helpotus!


Joku rotupiireistä oli muuten soittanut ja kysynyt mikä on hänen pätevyytensä tutkia minun silmiäni ja onko diagnoosi varmasti vedenpitävä. Minusta se oli aika muhkea teko ja siksi emme jatka enää silmäkeskustelua emännän facebooksivulla.

Tomppa pehmittää paikkaa

Mun siskon tytöt

Börje kuvittelee olevansa perhonen ;)

Kirkas päivä tänään

Tänään oli taas sellainen ällö päivä, kun minua ei oikein huvittanut mennä ulos lumikasaan. Börje tuolla hyppelehti mennen tullen kuin joku jojo pallo, mutta sehän onkin tuo hohtava hanki sen oma taustaväri.

Emäntä on kauheassa A-flunssassa ja se on onnistunut rikkomaan jonkin vatsakiinnikkeenkin, joten hän tuolla levisi pitkin parisänkyä Panacodin voimin ja suunnitteli Tramal-coctailia yöksi.

Siispä minulla oli mainio tilaisuus tutustua Samsungin tablettiin (ei lääke!) ja googlasin, siinä emännän vieressä häntä vasemmalla takatassulla hoitaessani, itselleni aurinkolaseja.

Ja voi kuulkaa kun tuolla nettimaalla on upeita aurinkolaseja!
Ai, mihin minä aurinkolaseja muka tarvitsen kun olen sokea? C'moon beibit kyllähän te tiedätte, että jokaisella itseään arvostavalla sokealla kuuluisuudella on ollut mustat lasit. Niin ja voihan olla mustat lasit vaikka näkisikin - vai? Panetteko hanttiin?

Yksi hyvä ostospaikka löytyy esim tämän linkin takaa

http://www.doggieshades.com/

Tuon myymälän malli joka on  "Chance" koiralla  näyttäisi olevan aika cool.
Täytyy yrittää ylipuhua joku fanittaja ostamaan ne minulle. Olisin maailman upein ja Suomen ainut praaa-koira ennen näkemättömin lasein. Emäntä ei kyllä eurojaan tuohon laita.....isäntä?

Ai niin löysin vielä stylemmät kakkulat --tsekkaa tämäkin

http://www.amazon.com/Doggles-ILS-Sunglasses-Dogs-X-Small/dp/B000FRWPDI

Vautsi-vau ja vuh-vuh - jee-jee

See you later  eiku Smell juu leiter

(Harjoittelen sopivaa otetta tähän uuteen olemukseeni, siksi pientä irroittelua loppuun, joka ei ihan vielä ole Leena Hefnerin os Herppeenluoman tasoa)

PRA periytyy

PRA periytyy resessiivisesti,


mikä tarkoittaa että:

kantaja  X  kantaja  = pentue,  jossa mitä ilmeisimmin on

25 % sairaita               50 % kantajia                  25 % terveitä


Tämän voi myös kirjoittaa silleen enemmän matemaattisesti ja ihan todistettuna
Kaavan taitavat monet muistaa ylioppilaskirjoituksistaan :)

PERIYTYMISKAAVA:

(a=terve, b=kantaja, c=sairas)

a+a=a
a+b= 50%a,  50%b
a+c=b
b+b= 25%a,  50%b,  25%c
b+c=25%b,  75%c
c+c=c

Emäntä hommiin

Ajattelin laittaa emännän hommiin ja kirjoittamaan artikkelin silkkiterrieri-lehteen tästä mun syynvinkkelistä. Ei minun elämäni ole muuttunut miksikään pahaksi. En minä koirana tiedä että muut koirat näkevät paremmin.  Ja entä sitten jos näkevät? Minä olen sentään Suomen ensimmäinen PRA-silkki. Se on melkeinpä enemmän kuin mihin siskoni pystyvät.
No, joo voivathan he olla äitejä ja minä en voi olla enää isä. Cheriellä on muuten upeita pentuja! Lutusia kuin mitkä.

Mutta vielä noista aisteista ja entä sitten? Maailma on värikäs, tuoksut ihania.
Juu, tuoksuista...tänään kuulkaa oli satanut aamulla uutta lunta. Menimme ulos hakemaan isännälle aamun lehteä ja ahhhh mikä ihana aromi. Lämmin keltainen syvälle porattu viesti uudessa lumessa. Ihan miedän portin pielessä. Hänellä on juoksuaika, aina valmis, noin kilometrin päässä tuohon suuntaan. Ei kun menoksi, niin että flexi soi.  Ai joo, enhän minä nyt voi mennä kyläilemään lammaskoiran luokse. Ajatelkaa nyt mitä tuloksia siitä tulisi. Miltä sekin näyttäisi?

Ton Börje-veljen boltsit on muuten napattu veks. Tiesittekö siitä? Ei sekään voi olla faija. No se on toisaalta niin hömelö, ettei se edes ole ehtinyt tajuta tyttöjen päälle mitään. Vähän minua toisinaan rassaa, kun sen kanssa pitäisi leikkiä junaa. Mutt' hei leikkauksen jälkeen ei muuten olla leikittykään enää. Eikä Pölje ole myöskään merkkaillut. Yes, ehkä tää tästä muuttuu betteriksi.

Jäiköhän minulle mitään mietteitä silkkilehteen tarjottavaksi?

Kennelliiton sivuilta!

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. 


Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. 
PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. 


Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen *). 
Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. **)


PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. 
Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. 
LÄHDE: 
http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/Silm.sairauksista.htm
ELL Päivi Vanhapelto ja ELL Anu Lappalainen 


*) Autosomaalinen tarkoittaa ettei periytyvyys kytkeydy sukupuoleen, resessiivinen taas väistyvyyttä perimässä. Resessiivinen periytyvyys tulee esille yksilössä silloin kun molemmilla vanhemmilla on resessiivinen perintötekijä perimässään. PRA-koiran molemmat vanhemmat ovat  taudin kantajia, vaikka ne itse olisivat oireettomia.
**)  näkyy silmissä usein vihreänä heijasteena , kun katsot valokuvaa koirastasi.
PRA ilmenee usein tutkimuksissa vasta yli 3 vuotiailla koirilla. Siksi suositellaan, että jalostukseen käytetyjä koiria silmpeilattaisiin myös jalostuskäytön päätyttyä. 

Ainutlaatuiset veikot!

Suomen ensimmäinen aito oikea silkkiPRA kuvassa. (Vähän kuin Prada ?)


Perheessämme on jo Skandinavian ensimmäinen aito oikea READmalta.

 Tämä perhe on kuuluisa ainutlaatuisuudestaan!

Meillä skulaa hyvin - entä teillä? Asenneongelmia?

Ei meillä ainakaan!

terkut Edi & Börje

Pra pra hjjuva koira

Minä olen jätte bra!

Ihan niin kuin naapurinikin otsikon lailla totesi.

Tänään ollaan tehty lumitöitä koko perheen voimin.

Börjen pitäisi lähteä tunnin kuluttua kirjastoon pitämään sunnuntain lu-ke-mis-vas-taan-ot-to-a  ja me mentiin kaikki kaivamaan emännän autoa esiin. Toissa päivänä kun oltiin koirapuistossa, niin emäntä jäi autollaan kiinni sinne tielle. Se oli ajatellut, että kyllähän sen punainen pikku seksiauto tuosta hyvinkin kyntää, vaan sitten jäi paluumatkalla mahastaan kiinni.

Katselijoita oli enemmän kuin auttajia. Emäntä siis soitti isänsä 85 vee auttamaan ja niinhän vanha metsänhoitaja hoiteli pikkuauton sieltä hangesta. Tiedän, ajotaidostahan se on kaikki kiinni., mutta ei kerrota sitä emännälle! Olen varma että ystäväni Tepakin olisi sen sieltä ajamalla saanut.
Vietiin eilen kukkakimppu isälle kiitokseksi.

Emännän oli muuten soitettava yhteen vuosikokoukseen, että on jäänyt autollaan kiinni lumihankeen ja on myöhässä sihteerinhommista, niin se oli vaan huutanut puhelimeen hätäsesti että

"Mää myöhästyn ku mä olen mahastani kiinni lumessa. "

Vuosikokousväen mielikuvitus oli laukannut ja naurua piisasi vielä silloinkin, kun emäntä vihdoin ehti paikalle.


Lumessa oli ihanaa. Rakastan tuollaista pehmeää lunta ja juoksemista meidän pihalla. Minulla on sellainen tunne, että lähes kaikki silkit rakastavat kun on paljon lunta jossa peuhata.

Nyt käyn nukkumaan tuonne lämpimään takkahuoneeseen. Isäntä jo siellä rapistelee lehteä.

Börje ja emäntä lähtevät urheasti puskemaan kohti kirjastoa.

Maineen puhdistus!

Haluan tällä kirjoituksella painottaa, ettei silmieni sairaus ole millään tavalla Honeycoat's Kennelin vika, tai että mitkään äitini tai sisarusteni pentueista olisi kytkyssä tähän tilanteeseeni.


Näin vain on sattunut. Pyydän anteeksi kasvattajaltani Pikeltä, että olen julkaissut tiedon silmistäni ajattelematta sitä, että tämä vaikuttaa hänen kennel-maineeseensa ja että muut meneillään olevat  silkkipentumyynnit  ja -välitykset voivat tästä kärsiä.


Olen edelleenkin sitä mieltä, että aina kannattaa olla ennemminkin rehellinen ja avoin ja pyrkiä jakamaan oikeaa tietoa tautiperimästä ja tautien periytymisestä. Haluan myös kertoa avoimesti elämästäni ja ettei tämä ole minulle tai perheelleni katastrofi! 


Siksihän ihmiset koulussa opiskelevat miten esim sinisilmäisyys ja ruskeasilmäisyys periytyvät tai miten valkoiset hiiret ja muun väriset hiiret tekevät poikasia, että ymmärrys perimän kaaresta on oikeanlaista.


Ymmärrän, että rotukoiratoiminnassa on  kyse rahasta ja tuotosta, mutta eikö nyt voisi ajatella että vähän vähemmänkin täydellinen rotukoira on silti hyvä koira. Minun näkökykyni ei ole vaikuttanut viisauteeni tai ulkonäkööni. Näkökyky ei ole minun vahvin ja tärkein aistini. 


Toivon, että ne jotka nyt juuri harkitsevat ihanan koiran ostoa, eivät turhaan epäröisi luettuaan blogiani.
Sohaisin silkkikasvattajien muurahaispesään, anteeksi.


I will survive but how about You? 

PRA retinan degeneraatio

Minä olen tosi helpottunut nyt perheeni vihdoin tietää, että olen lähes sokea. Minulla on pitkälle edennyt vaikea silmänpohjarappeumatauti.  Kesään mennessä en enää erota edes valoa ja varjoa. Nyt näen vielä vähän kontrasteja.

Olen jo pitkään ollut vaikeuksissa portaiden kanssa ja sitten on ollut hankalaa leikkiä Börjen ja kissojen kanssa pallopelejä. Olen viihtynyt enemmän itsekseni ja mietiskellyt asiaa. Enhän ole oikein osannut kertoa porukalle mitä näen ja mitä en.

Eilen perheeni muisteli miten minä en enää viime kesänä halunnut kulkea metsäpolkua ensimmäisenä vaan kuljin isännän kantapäillä.
Emäntä luuli, että se johtuu vain Börjen hosumisesta etummaisena, mutta jos nyt puhutaan niin kuin asia on, niin en oikein nähnyt missä se polku siellä risujen joukossa menikään.

Veneeseenkään en enää halunnut hypätä vaan isäntä nosti minut aina sinne. He luulivat että se johtui taas kissoista ja Börjestä ja hosumisesta, mutta oikeastaan kyse oli siitä etten tiennyt missä ja millä korkeudella kerman vaalea venelaita oli.

Börjellä on nyt ihan uusi tehtävä! Hän on minun opaskoirani. Minä taas aion pyytää, että Tarja lähettää minulle Hollywoodista musta lasit  -  Ray Ban tai vaikka Dolce et Gabbana ois hyvä. Pikekin  voisi ne ostaa minulle. Hän lähtee malliskuun puolivälissä kahdeksi viikoksi Beverly Hillsiin.

Got to be cool - life is too short to be negative.

Pennut on katsastettu

Pike ja Raisa ovat käyneet Paulan ja Cherien luona kylässä ja nyt on pennut syynätty.
Hienoja Aurinkoisia helmiä (Sunny Pearls) ovat. Emäntä rakastui Enrosiin (Ernos Award) ja melkein avasi jo suun, että tuo meille, heti kun vaan voi luovuttaa. Mutta hillitsi sitten kuitenkin itsensä.

Näistä tulee myös hyviä näyttelykoiria! Niihin on periytynyt hienosti kaikki se hyvä, mitä Sheldon ja Piken ekat australialaiset kantakoirat ovat Honeycoat's kenneliin tuoneet. Aivan upeaita pentuja ja Pike saa olla syystä ylpeä. Hienot vanhemmat ja Cherie on tosi hyvä äiti. Kiitos myös Kennel Sunny Pearls

Tässä muutamia tämän päiväisen vierailun kuva.
Mukana on myös paras ystäväni Tessu, joka on vanha vehnäterrieri ja aivan lumoava luonne.

Pike ja Cherie

Ernos Award

Äidin onnea

Perhe

Tessu, Paula,Cherie Klaukkalan kodissa

siskolla on ihania vauvoja

En voi uskoa miten kivan näköisiä silkkipennut ovat vauvoina. Systerin pennut ovat mustia lyttynokkia ja niillä on häntänä hieno antenni. Jahka pääsen kotiin niin lisään tänne Paulan lähettämät kuvat.

Kennel Sunny Pearls   http://silkkiterrieritsunnypearls.nettisivu.org/

Namia vai nuuskaa?

Otin pois nuuskarasian tekstit - ei saa mainostaa!!!

Olin taannoin emännän kanssa Niittykummussa asioilla. Menin eläinlääkärini Laura Friskin vastaanotolle poistattamaan hammaskiveä kulmahampaistani. Se hammaskivi on sellaista tosi mustaa kipeää tekevää mönjää, jota kertyy hyvinkin kolmessa vuodessa suuhun. Onneksi sitä oli ihan vähän.

Mutta otsikkoni ei johdu siitä, vaikka sitä voisi luulla niin.
Nimittäin emäntäni törmäsi hieman huolestuttavaan ilmiöön.

Nuuskapurkin ja namipurkin samankaltaisuuteen!

K-kaupassa myydään SM-liiga nimisiä nameja jääkiekon(?) näköisessä purkissa. Kyljessä lukee, että hedelmämakeisia ja keräilytarra. Emäntä ajatteli ensin, että oi kuinka kiva juttu, ostanpa tuosta Danskulle tuollaista uutta namia.

Kun me tulimme purkin kanssa kotiin ja laitoimme sen eteisen peilipöydälle huomasimme heti molemmat, että sehän on ihan samanlainen rasia kuin tuo isännän tuohon pöydälle jättämä nuuskapurkki. Minä tiedän, että monet urheilevat pojat, jotka eivät ole koskaan polttaneet tupakkaa, matkivat  isoja poikia, noita liigapelaajia, joiden ylähuuli pullistelee mällistä.

Siispä emäntä on nyt vähän tuohtunut ja voi olla, ettei Dansku saakaan makeiskiekkoaan. Tai, yritän puhua järkeä emännälle. Dansku on tosi fixu ja taitava urheilijanuorukainen. Hän on salibandyn tuleva liiga-maalivahti, ihan varmasti.  Minä fanitan Danskua.

Samoin fanitan salaista kummitätiäni, joka on laihtunut harpaten ilman niitä hiilareita ihan olemattomiin ja on nykyään tosi kaunis. Sillä on ihanien silmien lisäksi rantakuntoinen uuma. Olen justiinsa oppinut tämän uuden sanan "uuuuu mma".
Sen sanan voi vaikka ulvoa :D.

Kyllä Dansku osaisi syödä minun kanssani  ne namit!

BESSIEN uusi elämä

Artistin koira rouva B. on muuttanut pois siitä suuresta kartanosta. Siitä tuli nyt 2012 sitten taloerolarpadoori.

Ensin arvon vanha rouva B. ajatteli, että kyllä hän pärjää kerrostalon portaat pari kertaa päivässä ylös-alas. Sitten hän ajatteli, että kyllä hän pärjää liukkaiden lattioiden kanssa ja ostatti itselleen jarrusukat.
Mutta, sitten hänelle tuli valtava ikävä sitä vapautta, jonka iso puutarha hänelle oli antanut.

Artistin kävi rouva B.tä niin sääliksi, että hän hankki Bessielle sijaiskodin. Nyt rouva B. nauttii uudessa perheessä ensimmäistä viikkoa yökyläilyjen jälkeen ja viihtyy oikein hyvin. Artistilla vain on niin kovin ikävä ilman rouvaa.

Taloeroissa ei ole olemassa kaikille onnellisia loppuja, niinkö?

SUPPILOVAHVEROMETSÄSSÄ

Olimme toissapäivänä Lovisassa katsomassa mitä tuhoja Tapani ja muut myrskyt olivat saaneet aikaan saaressa ja mannermetsässä.


Olin niin iloinen kun saari ja mökki tulivat näkyviin vahingoittumattomina. Kaikki puut olivat pystyssä ja kaikki ikkunaluukut olivat paikoillaan kuten pitikin. Emäntä olisi halunnut jäädä sinne muutamaksi yöksi, sillä siellä oli ihanan rauhallista ja meri oli avoin ihan sitä meidän poukamaa myöten. Rahtilaivat olivat varmaan seilanneet myrskyn vuoksi  meidän lähintä sisäsyväväylää.


Sitten tarkastimme venevalkaman ja metsän. Börje käyttäytyi ihan kuin se ei olisi koskaan ollut metsässä ja ihan melkein heti sen peffa ja palli (sillä on vaan se yks') olivat täynnä havuja ja risuja. Niitä sitten emäntä repimään pois ja Börje äkeissään. Muutoin Börjellä oli kivaa. Se juoksi siellä sammalikossa ihan intona.


Minä, minä sen sijaan kävelin arvokkaasti pitkin polkuja . Katsokaas, kun minulla on tämä A1 polvi, jota suojelen. Koska kävelin niin rauhallisesti isännän kanssa tuhoja etsien löysin tosi paljon joka paikasta suppilovahveroita.Tiedosto:Cantharellus-tubaeformis.JPG


No nyt toi linkki tuli tohon ihan hassusti, mutta emäntä ei  saa sitä nyt suostumaan niin, että se olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta klikkaa tiedosto.... niin pitäisi näkyä tosi komea kuva sienistä.


Keräsimme isännän kanssa 10 minuutissa 2 litraa hyväkuntoisia sieniä. Emäntä ja Börje listasivat sillä aikaa metsän muutoksia : 2 konkeloa ja kaksi katkennutta kuusen latvaa. Hyvä ettei sen enempää vahinkoja. Isäntä ei enää saa tehdä paljon metsätöitä. Ehkä me noista selvitään?


Paluumatkalla tarjosi isäntä emännälle pullakahvit ja emäntä ajoi sitten pimeää motaria kotiin. isäntä otti sihivettä rennosti siinä vieressä. Minä tutkin venäläisiä rekkoja. Niissä on tosi hienot valot! Arvaa mitä Börjeliini teki? No, nukkui koko matkan himapihaan asti.


Ai niin, poikettiin me myös 'Disas Fish'issä seikkailemassa venäläisturistien joukossa...mutta siitä joku toinen kerta :D.


No heippa taas!