Unohdin!

Unohdin sanoa etten minä pidä mistään Pietarista enkä mistään kummallisista Kekriäisistä. Ettäs sitten tiedätte koko perheeni.

Sataa ja sain liian ison paidan

Minä olen tänään nähnyt isäntäni kanssa yhden illan ihmeellisimmistä koiristä koskaan. Sillä oli sellaiset siniset kertakäyttötöppöset jalassa ja sen emäntä kertoi, että se inhoaa tällaisia syyssateisia iltoja ja ulkoilua silloin. Pittbull!!!

No, tuota, kyllä minäkin inhoaisin niissä töppösissä ulkoilua. Onneksi kukaan ei ole erehtynyt sellaisia minulle lähettämään. 

Sain muuten taas ulkomailta vaatelähetyksen. Joku lukijani on ilmeisesti päättänyt, että täällä hyisessä Suomessa ei ole varaa pukea lemmikkejään. Toisaalta eihän se emäntä ole tiennyt, että turkkini on tätä arvokkaampaa sorttia ;) Niin, siis sain taas kivan paidan, joka on tällä kertaa liian suuri. Se olisi ollut sellainen maastokuvioinen ja aika "tuff" niin kun emäntä sanoo "på sitt modersmål." 

Jos haluatte välttämättä pukea minua sieltä ulkomailta käsin niin selkäkokoni on 30 cm.

Nyt on Affella ja Beellä juoksukilpailu - vaatekaapin ovi nimittäin kolahti-  ja nyt olisi hieman kiire.  Meillä on aina sellainen spurttirundi keittiön läpi, ohi ruokasalin ja sitten läpi olohuoneen, hallin kautta vessakäytävää takkahuoneeseen ja sitten taas takaisin. Monesti olen minä se raukka, joka olen viimeinen juoksujonossa ja vaikka kuinka haukun niin häviän. Siksi olisikin nyt tärkeää lopettaa tämä jorina tähän ja ottaa pieni varaslähtö tästä oman huoneen kynnykseltä ennen kuin ne taas paahtavat oli gepardivauhdilla. Wuff wuff.

Cask Marque for Pubs which serve the perfect pint

Olen täysin unohtanut kertoa, että isäntäni ja minun kantapubini publikaani on ollut very honoured ja saanut/voittanut pubillemme Cask Marque - sertifikaatin.

Tämä tarkoittaa sitä, että pubimme on independently inspected and satisfaction guaranteed. CM on täysin itsenäinen mistään riippumaton tarkkailujärjestelmä, jolla varmistetaan excellence in the serving of cask ales. Qualified assessors regularly inspect the cask ale served in nominated pubs for temeperature, appearance, aroma and taste.

Vielä Gee ei näy CM:n sivuilla http://www.cask-marque.co.uk/.
Siellä on listattuna vain 4 eurooppalaista pubia, joilla on tämä kunnia. 2 niistä on Tanskassa ja 2 Tukholmassa, Ruotsissa.

Geen sivuja voit katsella osoitteessa:
http://www.kolumbus.fi/gallows/

Turkki poikki -emännällä paha mieli

Nyt on emännälläni itku kurkussa. Minun turkkini on niskasta poikki, kun vääränlainen talutin on sitä hinkannut. Minä niin pidän juuri siitä niskaremmistä. Piken mukaan minä olen turkkikoira, eikä tällaista turkkia saa olla.Nyt on niskavillat katki ja ihan pilalla. Minun pitäisi syödä sitä pahan makuista Yorkshire terrierin turkin kasvatus kuivamuonaa, jota saa Stockmannilta. Minä en tykkää siitä. Se on pahan makuista. Minä löydän sen lautaseltani, vaikka emäntäni yrittää piilottaa sen herkkujen sekaan.

Sitten minä painan liian paljon, vaikka minun kylkiluut kolisevat. Minä olen gigantti! Isäntäni sanoo, että ostimme meille ihan vaan Edin ja minä olen samaa mieltä, että olen tämän perheen koira ja aion elää koiran hyvää elämää kissakavereideni kanssa hamaan loppuun asti.

Emäntä tosin hurahti noihin koiranäyttelyihin ja tykkää käydä niissä Piken kanssa, mutta voihan niissä käydä, vaikkei olisikaan ihan priimatavaraa.  Kasvattajat ovat tietysti eri mieltä, mutta minä nyt asun tällaisessa perheessä ja viihdyn oikein hyvin. Niin ja meidänhän ei tule unohtaa, että siskoni Elegant Eugenie ja systerini Chérie ovat jo ihan sertifioituja kaunottaria ja naista ei voi vaan voittaa ;). Sen opin sain jo ekassa näyttelyssäni, joka oli siellä Salossa.

Emäntäni on saanut myös monen monituista kertaa kuulla Geessä, että minulla on ollut paljon ostajia, mutta minut myytiin tänne kotiin. Sekin asia saa aina emännän ihan paniikkiin, kun se ajattelee, että jossain toisessa kodissa minulla olisi paljon paremmat oltavat, ja  emäntä kokee ettei se muka osaa hoitaa minua. Nytkin se tuolla vollottaa ja isäntä sitä paijaa. Isäntäni yrittää selittää sille, että on se ihan hyvä koiraihminen. Minä vien sille nyt lempivinkuleluni, jospa se vaikka lohduttaa sitä.

Miksi ei kukaan usko, kun sanotaan, että minä kehrään. Väittävät ettei koira voi kehrätä, kun sillä ei ole jotain kehruujuttua. On minulla varmasti joku kehräsluu, mutta sijaintia en kyllä tunne. Montakohan luuta koirassa on?

Minä kehrään. Piste.

En minä yhtä hyvin sitä tee kuin Affe ja Bee, mutta selkeästi se kuuluu ja se ei totta tosiaan ole murinaa, vaikka Eki niin Geessä väittikin. Minun fixu perheeni osaa erottaa murinan ja kehräämisen.

Tänään minä olen vahtinut salaisen kummitätini reviiriä Geessä. Siksi tämä fonttikin on tämän väristä, kun sillä oli tämän värinen villatakki tänään. Kummitäti näytti poikansa Danskun kuvankin ja minä ajattelin, että noin välkyn näköinen miesihminen voisi kyllä oikeastaan kuulua minun sisäpiirijengiin. Osaisikohan se jotain koirapallopelejä? Toivottavasti se ei vaan hiihdä, sillä minä en kaipaa suksimista.

Valmalla ei ole sellaisia lankoja mistä voisi kutoa toukkapuvun. Minä olisin ajatellut, että olisi ollut kiva jos isäntäni olisi myös saanut toukkapuvun. Sitten me oltaisiin oltu aika match.

Roosakin haluaisin toukkapuvun ja varmasti myös Taika. Ai niin Taika on vähän sellanen parishilton tyyppi, että ehkä toukkapuvussa ei olisi tarpeeksi blingblingiä. Mutta, jos niillä olisi toukkapuku niin ne olisi kyllä jokaisessa koiratarhassa ihan tosi rakastettavia narttuja.

Huomenna, jos sataa, laitan päälle best-fried-palomiespunaisen-sadetakkini ja olen ihan kuin S, jolla on suuri klyyvari;)

Kolmen auton koira

Minä olen ajanut kolmella autolla. 

Meidän perheessä vaihdettiin talvirenkaita Pekan verstaalla ja minä sain olla mukana. Ensin ajettiin emännän auto Gräsaan, sitten kun se oli valmis, ajettiin isännän auto Gräsaan ja otettiin emännän auto ja ajettiin se Anssille Entresseen ja otettiin sieltä Anssin Smartti Gräsaan, josta otettiin isännän valmis auto kotiin ja isäntä toi sitten viimeiseksi  valmiin Smartin  kotiin, jonne Anssi tuli emännän autolla Entressestä ja sai tilalle omansa, niin että pääsi iltavuoron jälkeen kotiin Tapiolaan nukkumaan. 

Pysyittekö perässä?

Kolme autoa ja kolme kertaa neljä rengasta. Tai oikeastaan 12 kesäkiekkoa ja 12 talvirengasta. Minä olen mainio matematiikassa. 24 rengasta illassa.

iltapäivällä kello viisi

Me ollaan Affen kanssa nyt auttamassa meidän emäntää, kun se vaihtaa niille lakanoita. Sen mielestä ne haisee aina kahden viikon välein. Affen ja mun mielestä vasta se oikea haju tekee pedistä kodikkaan. Uuusi haisee aina vain uudelta.

Me päätettiin auttaa Raisaa ottamaan ne lakanat pois. Ensin me mentiin vetämään toisesta päästä, kun Raisa veti toisesta. Sitten me möyrittiin sinne petarien alle ja leikittiin mörköä. Raisa pelästy niin, että se alkoi melkein karjua meille. Sillä oli ihan hiki ja sellanen kiva pikkusuoni sen ohimossa sykki silleen kivasti --vähän kuin sekunttikello :)

Uudet lakanat on aina kiva haaste.(Kotityöt sitten sujuu hyvin kun yhdessä kaikki tekee vähän ja oman osansa!) Raisalle ne pussilakanat on pikkasen vaikeet, kun se rassu on niin lyhyt. Toisin kun me Blixtenin kanssa. Blixten muuten katto meitä ku' idiootteja ikkunalaudalla istuen. Nii' siis uudet lakanat on sellaset valkoiset, siis oli sellaiset valkoiset ilman mutatassumerkkejä, mutta nyt niissä on vähän ruskeeta ja harmaata sekä joku orkkidendroni- kukka loistaa niistä turkoosina.

Affe pissasi uuteen oranssiin fleece-huopaan, muttei kerrota sitä emännälle, sillä just nyt se on vähällä saada spaaderin ja slaagin, kun me oltiin niin kauhean avuliaita tänään. 

Katsos, ei me aina jakseta olla ja silloin se raukkaparka joutuu vaihtamaan ne lakanat ihan yksin.

 Surullista.

Aamulla kello seitsemän

On aika herätä ja lähteä. Isännän nimittäin on nyt pakko nousta ylös vaikka me ei Affen kanssa niin halutakaan. Blixten on jo ehtinyt mennä ruokakupille. Valokuvaajanamme on emäntämme, joka jo ehti hakea isännälle Hesarin ja laittaa aamuteetä. 

Ihan tällainen tavallinen tiistai-aamu. Niin paitsi, että ollaan tunti myöhässä kaikesta. Yleensä ne nousee kuudelta........ tänään näin?

isäntäni paidassa lukee: " Iloinen mieli korvaa puuttuvat pisteet"

Sunnuntai sienestystä

Minä olen ollut sienestämässä Veikkolassa isännän kanssa melkein 4 tuntia ja nyt ajattelin ensin sanella tämän emännälle kirjoittamista varten ja sitten mennä sohvalle pikkusen lepäämään. Huh, että väsyttää ja risuttaa.

Ennen kuin panen maata saa emäntä luvan poimia minusta kaikki tyhmät karhunsammalet ja kuusen risut. Ne ovat tosi inhottavia kainaloissa. Melkein meni eiliset föönaukset metsään, kun näin kauan agilitoin siellä metsässä pitkäjalkaisen isäntäni perässä. Sille kaatuneen puun yli pääseminen on vain harppaus, mutta hyppääjäkaimaani lainaten "it's not so easy for me to jump in Finland". Hyppääminen vaatii harkintaa ja keskittymistä. Se vie voimat pienestä kropastani ;)

Nyt isäntä alkoittaa piirakoiden teon ja emäntää tarvitaan viereen assistentiksi, joten tämä jää nyt lyhyeksi tämä bloggaus. Isäntä aikoo tehdä sienipiirakkaa ja sitten paahtopaistipiirakkaa. Sisällön tuoksu täyttää jo kämpän. Saisikohan sitä minäkin maistaa?

Ps yritin muuten täydentää vähän profiiliani....

Jii-haa, kaikki kotona!

Ikä on asennekysymys, sanovat koirapuistokaverini ja antoivat tämän kortin minulle.

Roosan emäntä antoi minun emännälleni Geessä hyvän neuvon mistä saa sellaista tassuvoidetta, jolla minun karheita tassujani voisi hoitaa. Hyvät oli neuvot! Kävimme tänään Entressen kauppakeskusksessa ostamassa minulle sitä Paw Balm Espree'tä. Se oli aika kivan tuntuista. Emäntä nyysi sitä myös omiin kynnenreunuksiinsa. Siinä on tosi hyvä haju.

Kiersimme koko kauppakeskusksen ja minä näytin että minä osaan olla suuressakin joukossa ja vaikka millaisella lattialla. Entressen kirjastokin on tosi suuri ja siellä on hiekkakivilattia. Se on aika liukas, mutta minä kävelin pää pystyssä ja vaikka tosi paljon ihmisiä ihaili minua, minä vaan kävelin rauhallisesti faijan vieressä. Siis isännän vieressä. 

Siellä oli emännän kavereita töissä ja ainakin se Eve ja sitten se Lena rakastuivat minuun - ja minä vähän heihin. Enterssen kirjasto on se espoolainen kirjasto, jonne koirat saa tulla ja kirjastolaiset järjestää aina välillä koiramaisia viikonloppuja, jolloin on koiraneuvontaa ja ongelmakoirakoulutustakin. Tommi on siellä erikoistunut kaikenlaisiin koirajuttuihin ja se on oikea asiantuntija. 

Kyllä minä selvitän yhden messuhallin siinä missä ruuhkaisen kauppakeskusksenkin. Kävin nimittäin myös Dressmannissa ostamassa isännälle lapaset ja sitten ostimme Faunattaresta sitä balmia. Sitten menimme parkkihalliin ja minä olen ajanut hissilläkin kaksi kertaa kolme kerrosta. Se hissi muuten puhuu siellä: " Kolmas kerros kirjasto - tredje voonin piblioteket" "pohjakerros - potten voonin".

Oli sitten kivaa olla ihan kotona kaikkien kanssa. Anssikin tuli sopimaan siitä milloin vaihdetaan autoihin talvirenkaat. Se tehdään nyt ensi keskiviikkona. Samallaa Anssi ihaili sitä kun emäntä on hankkinut hyvät renkaat koirankoppien (Neppiksen ja minun) näyttelykuljetusta varten. Ne on oikein isot renkaat ja menee maastossa kuin maastossa. Pike tulee rakastamaan tätä menetelmää heti kun isäntä saa homman rakennettua valmiiksi. Hyvästi mutaan juuttuneet koirahäkit ja - kopit sekä kassit. 

Emäntä pesi ja trimmasi minut tänään. Hän teki oikein hiki hatussa töitä ja kävi minut tassuista korvannipukkaan läpi. Hän totesi iloisesti, että minulla on kaunis parta. Nyt mietin, että onko sillä joku partafetisismi, kun se rakastaa myös isännän partaa. Jos parta on sen mielestä niin kiva, niin siitäkö johtuu, että sen ylähuulessa ja leuassa on niitä pitkiä mustia karvoja? Se nyppii niitä aina auringon paistaessa  suurentavan peilin avulla vaaleanpunaisilla pinseteillä ihan silmät kierossa ja kyyneleet valuen. Säälittävää....

Mutta, asiaan takaisin. minä olen nyt kaunis. Vähän tosin tuli pöksyt lyhyiksi, mutta ne ehtii kasvaa ennen näyttelyä, joka on vasta marraskuun lopussa.

Koirapuistossakin käytiin. isäntä oli siellä vähän arka, mutta minua ei häirinnyt mitään ja emäntä istui penkillä ja puhui puuta heinää ja puppuakin. Olikohan ne niitä valkoisia valheita?

Aikainen laiva-aamu

MInä olen joutunut nousemaan kello neljä tänä aamuna. Se oli mielenkiintoista, sillä kukaan muu ei joutunut nousemaan isännän kanssa niin aikaisin. Isäntäni päätti pissittä minut ennen laivalle lähtöään niin ei emännän tarvitsisi (mutta vitsihitsi hii haa kello 6 päivä uusi :). Isännän piti mennä Vuosaareen tarkastamaan joku rahtilaivan apteekki ja sitten vielä sen jälkeen tarkastamaan yksi jäänmurtaja Katajanokalle. Silloin on tarkastettava kun laivat käyvät kotisatamassaan. Ne eivät kauaa odottelle. Kun niiden lastit on purettu ja miehistö on vaihdettu, ne lähtevät taas merelle.

Minä olen miettinyt pääsisinkö isännän ja emännän mukaan sitten kun ne lähtevät sinne Enklantiin sillä Konttisipillä. Eikö se ole niin, että koirakin voi saada passin? Minä haluaisin passin että voisin mennä Neppiksen kanssa ulkomaille esiintymään ja samalla matkalla voisin käydä ostamassa Neppiksellekin sellaisen toukkapuvun.

Aamusta vielä, että kyllä minä halusin kävelylle kello kuusi ja haimme emännälle lehden aamuteetä varten ja sitten kävelytin emäntäni vielä kello puoli kahdeksan urheilukentän ympäri. Oli aika raaka ilma mutta kuun sirppi oli kaunis ja nyt oli liikkeellä jo kaikki kolme cockerspanielia. Minulla olikin jo niitä ikävä.

Emännällä laihtuivat aivotkin

Emännälläni tökkii nyt pahasti. Enpä muista joko kerroin siitä kun olimme matkustaneet saareen ja emännän housut tippuivat. Ai, en ole siis kertonut. No, tarinahan menee näin...

Kun tulimme saareen oli kaunis ilma, mutta edellisenä päivänä oli ollut se kauhea 27 m/s mysky. Joten, kun emäntä pakkasi meidän kamat Lystimäessä, niin hän laittoi päälleen mukavat isot housut. Ne samat, jotka hänellä oli keväälläkin. Kalliit mustat leidipöksyt, ostettu Lorellasta, jee. Kassiin hän oli pakkaavinaan paksun syyshameensä. Halpa, ostettu Ellokselta, joo. Automatka meni hyvin. Housut pysyivät jalassa.

Saaressa oli ihanan lämmintä, sekä vastaanotto että sää ;) Housut rupesivat tippumaan jalasta. Viritettiin naruvyö. Housut tippuivat jalasta ja edelleen emäntä taisteli pöksyjensä puolesta, mutta päätti sitten lopulta vaihtaa hameeseen, joka olikin jäänyt sänkyni päälle Lystimäkeen. Ei hametta - ei housuja. Laihduttaessa oli aivokapasiteetti surkastunut yhtä paljon kuin vyötärömakkarat.

Ratkaisu löytyi ritarillisesta aviomiehestä. Emännälle lähdettiin ostamaan housuja Loviisan torilta. Se on ainoa paikka, josta saa Loviisassa isojen tyttöjen vaatteita - sellaista teryleenibeigeä punttikamaa, juunou.

Torilla minulla oli paljon ihailijoita, sillä Loviisassa on kohta vaalit, kun kunnat yhdistyvät. Kaikki puolueet olivat pystyttäneet kojunsa ja sain kokoomusmakkaraa ja vihreääkeksiä sekä yhden ruotsalaisen leppäkerttukynän. Kaikki halusivat halia ja rapsuttaa minua ja ajattelin, että politiikon työ on aika leppoisaa. Politiikan teko on yhtä charmikoiran mielistelyä ja rapsuttelua.

Ai niin, emännän housut. Ei tullut housuja eikä tupakkakukkaroa vaan isäntä osti emännälle vihreän vakosamettisen tyllirimpsuhameen kymmenellä eurolla. Kyllä se oli lämmin tapaus!

(Olisittepa nähneet ne tyllirimpsukat siellä suppilovahverorisukossa myöhemmin, jep jep)

Mutta nyt olen huolissani!

Emännän aivot ovat ihan oikeasti sulaneet. Hän oli eilen Vampula Pop- kustantajaillassa ja hänellä oli siellä eri paria olevat kengät. Ettei vain olisi siellä pannut vielä jalalla koreasti?

paasiolla taisi muuten olla vain eri paria sukat?

Eivät uskaltaneet edes paikalla olleet Gee-miehetkään sanoa mitään kengistä. Emännällä oli kaksi korkokenkää, joista toinen oli ruotsalainen sammalenvihreä remmikorkkari ja toinen tanttimallinen musta luistinmalli Suomesta. Ne oli ihan eri näköisetkin eikä kukaan haukkunut hänelle.

Uskomatonta, mikä moka! ja kaiken kukkuraksi eivät edes Geessä sanoneet mitään, vaikka se sielläkin joi kahvia ja virkkasi ahkerasti melkein tunnin ja heilutteli jakkaralla jalkojaan. Emännän aivot ovat pimenneet tai menneet energiansäästömoodille.

Auttaisikohan sitä kalsitsuuv- ja dvitaminnitalbetit?

Pullavatsa - paras varas

Emäntä masentui. Joku (kukahan) söi hänen kinkkukierrevehnäpullansa! Emäntä oli laittanut itselleen oikein kunnon mukillisen vahvaa mokkaa ja ajatteli istahtaa saaren portaille katselemaan isokoskelojen muuttoon kerääntymistä. isokoskeloita olli tänä vuonna 8 koirasta ja 4 naarasta odottamassa lentolupaa. Kinkkukierrevehnäpulla lämpeni aromaattisesti kahvimukin kantena. Siinä se emäntä sitten rauhallisesti heilutteli Valman kutomissa punaisissa sukissa varpaitaan ja rapsutteli minua. Aurinko paistoi syksyiseen kaislikkoon ja oli rikkumattoman hiljaista. 

Nousin ja venyttelin emännän takana. Emäntä nosti kahvimukinsa tyynesti ja hörppäsi. Katseli hän siinä ympärilleen ja hörppäsi taas. isäntä istui terassin penkillä ja kysyi hetken kuluttua, että mitähän se Edi oikein nyt syö. Helvander sentään että tuli kiire! Sisäinen pikkurikolliseni oli houkutellut minut varastamaan emännän kinkkukierrevehnäpullan kokonaan. 

Ja, ylpeydellä voin tunnustaa, että koko ison pullan hotkaisin mahaan asti! Ei sitä joka pojan maha niin vaan sellaista vedä. Ajatelkaa miten onnellinen emäntäni olikaan, kun niistäkin kaloreista vyötäröllä päästiin.  Oikeastaan olin päivän paras  - varas.

Yöllä pullavatsani päästeli kyllä kummia ääniä ja peräprutkun hajuhaitta oli melkomoinen. Onneksi Raisa ja Sakke vain nauroivat :)

Se voi tosin johtua punaviinistäkin....siis se nauru. Itse olen absoluuttistinen.

Porvooseen ja äkkiä

Poltergeist-munkkiyön jälkeen emäntäni kirosi raskaasti ja siivosi papanoita. Perkuleksen hiiri oli sotkenut koko keittiön. Isäntä kuunteli korvat lerpattaen miten nyt heti heti oli lähdettävä hakemaan hiiribaari saareen. Minä höristin korviani  "Baari?" Olisiko koirallekin oma baari ellei ihan saari?

Kääntyvät autonpyörät veivät meidät Porvooseen Kuninkaantien uuteen kauppakeskittymään ja sieltä saimme K-raudasta hiiribaareja saareen asennusta varten. Pike oli varoittanut, ettei baaria saa asentaa kuin vasta sen jälkeen, kun "Eddy has left the building" ettei tule myrskytysmokia.

Mutta kuulkaa, siellä keskukessa oli Musti ja Mirri-liike. Siellä liikkeessä oli kaikenlaista hyvää kissoille ja koirille. 

Isäntäni osti minulle ihan uuden talvitakin, jossa on dettykarvaa ja fliisiä ja tosi hienot miehekkäät värit. Siinä on sellainen dettykarvainen mahanlämmitinkin. Sain tulla sinne kauppaan sisään sellaiselle esittelypöydälle esittelemään itseäni kaikille halukkaille. Kyllä minua ihailtiin, vaikka olin juuri metsästä tullut roskaimurin hommista. Emäntä vähän nolosteli ja osti siltä kauniilta nuorelta myyjätytöltä kamman saareen. Selitteli siinä jotain, että öh öh jäi harjat kotiin... ja höpönpöpön meikä vaan otti lomaa kaikista fööni- ja meikkileikeistä. Saaressa piti oleman äijämeininkiä.

Pitkän viikonlopun saldo

Poltergeist munkki

Kaikki haluavat tietää miksi Loviisassa oli ensimmäisenä yönä liikkeellä poltergeist-munkki. Isäntäni on ihastunut niihin S-marketista pakasteena saataviin sydänmunkkeihin, joita valmistuu uunissa kolmessa minuutissa ja sitten sokeroidaan. Kun tulimme emännän kanssa torstaina saareen oli meille heti tarjolla tällaisia herkkuja. No, ei minulle, minä sain muita rasvaisia herkkuja. Emäntä tykkäsi oikein paljon niistä, mutta sitten yöllä tapahtui kummia.

Se liikahti! Se liikahti toisenkin kerran! (Ei emäntäni, hän kuorsasi) Katsoin tarkkaan vainuni sanoi, että jotain on nyt pahasti pielessä. Murisin, ei vaikutusta. Keittiössä munkki liikkui lautaselta. Munkki liikkui kohti lusikkalaatikkoa. Vieläkään en nähnyt mitään. Haa - se oli aivan selvästi räyhähenkinen munkki, joka yritti karkuteille. Ei se ihan lentänyt mutta melkein. 

Katsoin oikein tarkasti: sillä oli häntä, sillä oli korvat, munkki muuttui - se pieneni ja olio munkin takana suureni! Mrrr wuff Alfredin paisti oli näkyvissä. Alfred vain oli kaupungissa Anssin hoidossa.

90 kiloa hirveää

Alpo on saanut Sallasta 90 kiloa hirveää ja me kävimme sitä viime yönä häneltä hakemassa.


Oli synkkä ja syksyinen yö. Kuutamo kumotti taivaalla ja vain muutama vampyyrimäinen pilvi lipui kuu-ukon ohi. Oli kylmä ja autossa oli pimeää. Saavuimme Alpon pihaan. Yksinäinen karannut pikkukoira juoksi edestämme, kun kaarroimme pihaan. Isäntäni otti ison mustan muovisäkin ja lähti hakemaan hirveää. Kesti jonkin aikaa.


Kun hän lopulta saapui autolle, oli hänellä noin 8 kiloa lihaa, josta ihanan tuoksuista paistia n. 2,5 kg. Ajoimme raukeasti kotiin missä emäntäni lajitteli lihat ja jakoi ne pakkaseen ja marinaadiin. Nyt minulla on hirvipaloja punaviinimarinadissa odottamassa valmistusta. Vielä ei kuulema tänään saa sitä vaan vasta huomenna. Emäntää "nauratti", kun joissakin paloissa oli vielä karvatkin jäljellä ja minä heti ajattelin, että kyllä se hirveä otus oli varmasti vielä aamulla juoksennellut Sallan metsissä. Hyvä ettei lihakset lihapaloissa värisseet.


En osaa vielä sanoa tykkäänkö syödä hirveää. Sen näkee sitten mitä sen lisukkeenna on tarjolla.

Eilen illalla emäntäni teki minulle uunipuuroa, johon oli laittanut vähän jauhelihaa ja lihalientä. Minusta se on aika hyvää, kun se tarjoillaan vielä lämpimänä ja ehdottomasti Kerman saven ruskalautaselta. Se on vanha leivoslautanen, josta pidän paljon. Siitä kun syö, niin ei parta sotkeennu ruokaan. Affe ei tykkää siitä lautasesta ;)

Unohtui kertoa

Raisa meni perjantaina kauppaan ja sanoi yksi tollanen, kiitos, mutta punaisena.

Se toimitetaan sille joulukuussa. Raisa osti itselleen uuden auton: Peugeot 206+ sport 5 ov 75 hv ilmastointi ja parkkitutka.

Juu, älä ole huolissasi, kyllä se koeajoi sen ennen kuin laittoi tarjouksen alle nimensä.

Automaa on hyvä kauppa. Sinne kelpasi S-etukortti.

Emäntä yrittää kertoa vitsin...haa-haa-haa

MUN TOUKKAPUKUKUVA EI SUOSTU TULEEN MIHINKÄÄN MUUHUN KOHTAAN!
Raisa ja Sakke olivat häähöilemässä yksissä häissä viikonloppuna ja siellä Raisa kuuli vitsin, jota se on yrittänyt kertoa usealle, mutta kukaan ei naura. (Ei ihme, en minäkään ymmärrä siitä mitään)

Sulhasen appiukko siellä häissä kertoi millaista on olla naimisissa ja tarinoi ton vitsin:

" Vanha pariskunta istui illalla katsomassa televisiota. 

Vaimo huokasi ukolleen - olis' ihana saada jäätelöä.

Mies siihen - minkälainen saisi olla?

Vaimo - vanilja eskimopuikko

Mies lähtee täyttämään toivetta.

Kuluu aikaa ja mies palaa olohuoneeseen takaisin ja antaa vaimolleen lautasen.

Lautasella oli paistettu muna ja pekonia.

Vaimo - rakkaani unohdit paahtoleivän!"

TOUKKAPUKU

Minä olen saanut paketin Amsterdamista. Sen sisällä oli sellainen toukkapuku Trineltä. Se on noita emännän blogituttuja. Toukkapuku on sellainen kudottu pötkylä, jossa on hihat ja huppu. Sen niskassa on vielä reikä taluttimelle. Isäntä luuli, että se oli jo valmiiksi rikki ja emännälle piti yhden tädin tuolla Helsingin Mannerheimintiellä kertoa miksi se reikä on olemassa.

Kävin nimittäin toukkapuku päällä kävelyllä tuolla meidän pääkaupungissa. Siellä oli paljon ratikoita ja busseja ja hirveän paljon ihmisten jalkoja. Kokoajan piti puikkelehtia ja mennä.Ei pelottanut ollenkaan. Olen urbaaniyksilö! En tulostanut yhtään -- no, just ennen autoa niin siinä oli sellainen vanha lehmus. Ajattelin, ettei se pahastu jos hieman lannoitan ja tein jalkajumppaa sitten siinä. Verrytteleehän ne muutkin miehet verkkareissaan ollessaan  lenkillään lähellä koirapuistoa. Minä olen nähnyt.  

Ainakin 3 ihmistä pysähtyi katsomaan minua. Sain osakseni ihailua ja luulin alkuun, että nyt ne ihailevat charmanttia koiraa, mutta eihän ne minua, vaan toukkapukuani.

Toukkapuvussani on vihreitä, violetteja ja valkoisia tasaraitoja ja selässä sellaiset nahkapaikat ja duffelitakeista tutut napit. Isäntäni tykkää toukkapuvustani niin paljon, että haluaa Valman kutovan hänelle samanlaisen puvun, mutta on kyllä nyt  myös valmis tyytymään pitkävartisiin sukkiin, sillä Valma on aurinkoilemassa Tunisiassa

Pikainen toipuminen ja ydinjätettä

Tässä on minun rakas salainen kummitätini, jolla on maailman kauneimmat silmät (olenko perinyt omani häneltä?) Hän on ainoa, ymmärtää minua esimerkiksi ollessani kantapaikkani Geen lattialla. Eilen olimme valmiita vaikka koiranäyttelyn match-show kierrokselle, sillä minulla oli punainen luukuvioinen pantani ja kaulapantanakin punainen nahkapanta ja kummitädilläni Ninnillä oli siihen sopivasti sävytetty takki. Ai, että meitä ihailtiin! Oikein ottivat valokuvankin. Emäntä oli siinä vieressä vähän niinkuin muikeana ja ehkä se oli pikkasen kadekin, kun meillä tuo telepaattia sujuu salaisen kummitädin kanssa.

Ai mitenkö minun maha voi. Hyvin, hyvin menee! Söin/sain eilen vain vähän lihalientä ja aamulla lihaliemeen keitettyä riisiä. Meinasin kyllä nälkääni pistellä iltayöstyä yhden pikkukiven, kun oli niiiiin nälkä, mutta tänä aamuna olen tulostanut järkäleen, joka haisi sadan metrin päähän ydinlaskeumalle. Harva poika se pungertaa sellaisia tulostuksia, että oikein tulostusvärikin on sopivan tummaa toteutusta.

Joten no hätä ladies, meikäpoika menee taas kuin ei mitään.

Sii juu koirapuistossa!