Oli synkkä ja syksyinen yö. Kuutamo kumotti taivaalla ja vain muutama vampyyrimäinen pilvi lipui kuu-ukon ohi. Oli kylmä ja autossa oli pimeää. Saavuimme Alpon pihaan. Yksinäinen karannut pikkukoira juoksi edestämme, kun kaarroimme pihaan. Isäntäni otti ison mustan muovisäkin ja lähti hakemaan hirveää. Kesti jonkin aikaa.
Kun hän lopulta saapui autolle, oli hänellä noin 8 kiloa lihaa, josta ihanan tuoksuista paistia n. 2,5 kg. Ajoimme raukeasti kotiin missä emäntäni lajitteli lihat ja jakoi ne pakkaseen ja marinaadiin. Nyt minulla on hirvipaloja punaviinimarinadissa odottamassa valmistusta. Vielä ei kuulema tänään saa sitä vaan vasta huomenna. Emäntää "nauratti", kun joissakin paloissa oli vielä karvatkin jäljellä ja minä heti ajattelin, että kyllä se hirveä otus oli varmasti vielä aamulla juoksennellut Sallan metsissä. Hyvä ettei lihakset lihapaloissa värisseet.
En osaa vielä sanoa tykkäänkö syödä hirveää. Sen näkee sitten mitä sen lisukkeenna on tarjolla.
Eilen illalla emäntäni teki minulle uunipuuroa, johon oli laittanut vähän jauhelihaa ja lihalientä. Minusta se on aika hyvää, kun se tarjoillaan vielä lämpimänä ja ehdottomasti Kerman saven ruskalautaselta. Se on vanha leivoslautanen, josta pidän paljon. Siitä kun syö, niin ei parta sotkeennu ruokaan. Affe ei tykkää siitä lautasesta ;)
