sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Turkki poikki -emännällä paha mieli

Nyt on emännälläni itku kurkussa. Minun turkkini on niskasta poikki, kun vääränlainen talutin on sitä hinkannut. Minä niin pidän juuri siitä niskaremmistä. Piken mukaan minä olen turkkikoira, eikä tällaista turkkia saa olla.Nyt on niskavillat katki ja ihan pilalla. Minun pitäisi syödä sitä pahan makuista Yorkshire terrierin turkin kasvatus kuivamuonaa, jota saa Stockmannilta. Minä en tykkää siitä. Se on pahan makuista. Minä löydän sen lautaseltani, vaikka emäntäni yrittää piilottaa sen herkkujen sekaan.

Sitten minä painan liian paljon, vaikka minun kylkiluut kolisevat. Minä olen gigantti! Isäntäni sanoo, että ostimme meille ihan vaan Edin ja minä olen samaa mieltä, että olen tämän perheen koira ja aion elää koiran hyvää elämää kissakavereideni kanssa hamaan loppuun asti.

Emäntä tosin hurahti noihin koiranäyttelyihin ja tykkää käydä niissä Piken kanssa, mutta voihan niissä käydä, vaikkei olisikaan ihan priimatavaraa.  Kasvattajat ovat tietysti eri mieltä, mutta minä nyt asun tällaisessa perheessä ja viihdyn oikein hyvin. Niin ja meidänhän ei tule unohtaa, että siskoni Elegant Eugenie ja systerini Chérie ovat jo ihan sertifioituja kaunottaria ja naista ei voi vaan voittaa ;). Sen opin sain jo ekassa näyttelyssäni, joka oli siellä Salossa.

Emäntäni on saanut myös monen monituista kertaa kuulla Geessä, että minulla on ollut paljon ostajia, mutta minut myytiin tänne kotiin. Sekin asia saa aina emännän ihan paniikkiin, kun se ajattelee, että jossain toisessa kodissa minulla olisi paljon paremmat oltavat, ja  emäntä kokee ettei se muka osaa hoitaa minua. Nytkin se tuolla vollottaa ja isäntä sitä paijaa. Isäntäni yrittää selittää sille, että on se ihan hyvä koiraihminen. Minä vien sille nyt lempivinkuleluni, jospa se vaikka lohduttaa sitä.