Kävin nimittäin toukkapuku päällä kävelyllä tuolla meidän pääkaupungissa. Siellä oli paljon ratikoita ja busseja ja hirveän paljon ihmisten jalkoja. Kokoajan piti puikkelehtia ja mennä.Ei pelottanut ollenkaan. Olen urbaaniyksilö! En tulostanut yhtään -- no, just ennen autoa niin siinä oli sellainen vanha lehmus. Ajattelin, ettei se pahastu jos hieman lannoitan ja tein jalkajumppaa sitten siinä. Verrytteleehän ne muutkin miehet verkkareissaan ollessaan lenkillään lähellä koirapuistoa. Minä olen nähnyt.
Ainakin 3 ihmistä pysähtyi katsomaan minua. Sain osakseni ihailua ja luulin alkuun, että nyt ne ihailevat charmanttia koiraa, mutta eihän ne minua, vaan toukkapukuani.
Toukkapuvussani on vihreitä, violetteja ja valkoisia tasaraitoja ja selässä sellaiset nahkapaikat ja duffelitakeista tutut napit. Isäntäni tykkää toukkapuvustani niin paljon, että haluaa Valman kutovan hänelle samanlaisen puvun, mutta on kyllä nyt myös valmis tyytymään pitkävartisiin sukkiin, sillä Valma on aurinkoilemassa Tunisiassa
