Nousin ja venyttelin emännän takana. Emäntä nosti kahvimukinsa tyynesti ja hörppäsi. Katseli hän siinä ympärilleen ja hörppäsi taas. isäntä istui terassin penkillä ja kysyi hetken kuluttua, että mitähän se Edi oikein nyt syö. Helvander sentään että tuli kiire! Sisäinen pikkurikolliseni oli houkutellut minut varastamaan emännän kinkkukierrevehnäpullan kokonaan.
Ja, ylpeydellä voin tunnustaa, että koko ison pullan hotkaisin mahaan asti! Ei sitä joka pojan maha niin vaan sellaista vedä. Ajatelkaa miten onnellinen emäntäni olikaan, kun niistäkin kaloreista vyötäröllä päästiin. Oikeastaan olin päivän paras - varas.
Yöllä pullavatsani päästeli kyllä kummia ääniä ja peräprutkun hajuhaitta oli melkomoinen. Onneksi Raisa ja Sakke vain nauroivat :)
Se voi tosin johtua punaviinistäkin....siis se nauru. Itse olen absoluuttistinen.
